Siihen kukaan pystyy tuskin tyhjentävästi vastaamaan. Perustamisvuosi on jossain 1896-1912 välissä, lähteestä riippuen. Alkuaikojen toiminnasta kertovat pöytäkirjat ovat valitettavasti kadonneet jonnekin.
Nivalan nuorisoseuran pöytäkirjan mukaan 15.3.1903 sanotaan seuraavaa:
"Keskusteltiin ja päätettiin perustaa Seurallemme Haaraosasto Maliskylälle. Esimieheksi valittiin opettajatar neiti Maria Alfthan, ja kirjuriksi Anni Lundqvist, rahaston hoitajaksi op. Maria Alfthan."
2§ Keskusteltiin Maliskylän piiriosaston pöytäkirjan otteen johdosta, joka kuuluu: "Seuran toimintaa päätettiin jatkaa edelleen samojen sääntöjen mukaan, kuitenkin sillä lisäyksellä, että seuran ohjelmaan tulee myöskin kuulumaan tanssi toimikunnan määräyksen mukaan", jonka johdosta keskusteltiin, ehdotettiin ja päätettiin: "Nivalan nuorisoseuralla ei ole oikeutta vahvistaa minkään haaraosaston sääntöjä, vaikka laittomuus aikoina onkin Maliskylän nuorisoseuran omistanut näennäisesti piiriosastoksensa, vaan nyt muuttuneissa oloissa kehoitamme Maliskylän N.seuraa toimimaan itsenäisenä seurana ja vahvistuttamaan sääntönsä Oulun läänin N.seurain Keskusseuralla."
Siten Maliskylän nuorisoseuran voidaan katsoa toimineen itsenäisenä vuodesta 1907 alkaen.
Kun 29.4.1978 vietettiin Nivalan nuorisoseuran uuden toimitalon vihkiäisiä oli Maliskylän silloinen Purppuri ryhmä esittämässä Maliskylän purppuria Nivalan nuorisoseuralla. Tänä päivänä Nivalan nuorisoseuran tanhuryhmä Rihmarulla esiintyy Maliskylän nuorisoseuralla. Ajat ovat muuttuneet, samoin asenteet sadassa vuodessa paljon.
Nivalan nuorisoseuran Maliskylän osaston kertomus vuodelta 1905 kuvaa hyvin sen ajan toimintaa: "Seurassa on ollut jäseniä 32. Naisia 11, miehiä 21. Seuran toimesta on pidetty 11 kuukausikokousta, 2 isompaa iltamaa. Näissä on esitetty 2 puhetta, 19 esitelmää, 1 vuorokeskustelu, 3 keskustelukysymystä, 2 kuvaelmaa, lausuttu 20 runoa, luettu 13 kertomusta ja 4 satua. Seuran käsinkirjoitettu sanomalehti Wirkistäjä on ilmestynyt 7 kertaa. Seuralla on ollut myöskin pienoinen lauluseura. Kirjurina seurassa on toiminut Maria Alfthan."
Nivalan nuorisoseuran Maliskylän piiriosaston vuosikertomus 1906: Seura päättää nyt neljännen vaikutuskautensa. Seurassa on jäseniä tänä vuonna ollut 28, naisia 10 ´, miehiä 18. Seuran toimesta on pidetty 9 kuukausikokousta ja 2 iltamaa. Näissä on pidetty 6 puhetta, 10 esitelmää, 18 lausuntaa, 9 kertomusta, 1 vuorokeskustelu, 1 näytelmäkappale, 1 kuvaelma ja 6 satua. Seuran käsinkirjoitettu sanomalehti "Wirkistäjä" on illmestynyt viisi kertaa. Paitsi näitä on pidetty 9 toimikunnan kokousta, joissa on keskusteltu seuraa koskevista asioista. Toimikuntaan ovat kuuluneet: neidit Dagmar Jokisaari, Sulo Veikkola ja Maria Alfthan kirjurina: herrat L.Sandberg esimiehenä, A.Kanerva varaesimiehenä, A.Björkqvist, H.Alakoskela ja K.Mäenpää.
Nivalassa joulukuun 5p.1906. Maria Alfthan
Edellä luetellun toimikunnan jäsenistä herrat L. Sandberg esimiehenä, A. Kanerva varaesimiehenä ja A. Björkqvist olivat Jokisaaren maanviljelyskoulun agronomeja ja neiti Sulo Veikkola Jokisaaren maanviljelyskoulun johtajan tytär.
Käyttikö nuorisoseura ennen ensimmäistä nuorisoseuran taloaan maanviljelyskoulun tiloja, siitä ei ole missään mainintaa. Mahdollisesti yhteistyötä tehtiin maanviljelyskoulun toverikunnan kanssa, jonka toimintaan kuului urheilu-, torvisoitto-, ja näytelmäharrastukset.
Vuodelta 1912 on ensimmäinen seuran käsinkirjoitettu lehti ORAS ´, joka on säilynyt tallessa.
Ensimmäinen Liittola
Seuran toiminnan vilkastuttua haluttiin hankkia oma toimitalo. Useassa kirjassa kerrotaan, että tontti ostettiin Laulumaan sillan vierestä. Tieto on väärä, tonttia ei ostettu vaan vuokrattiin 50 vuodeksi Juho Vuorelalta.
Tontin vuokrauksesta ovat kertoneet mm. Juho Vuorelan lapset: Heikki Vuorela ja Katri Karvonen o.s. Vuorela, sekä Martti Kumpula. Heikki Vuorela on kertonut nähneensä vuokrakirjan, mutta sitä ei ole löytynyt yrityksistä huolimatta.
Myöhemmin eräästä jakokirjasta v. 1918 on löytynyt seuraava maininta: "Maalaisliiton, Nuorisoseuran ja Raittiusseuran yhteinen vuokramaa saa olla Laulumaan N:8/12 osalla, jolle se jaossa tuli kontrahtinsa mukaan, joka on tehty 16 syyskuuta 1908".
Kun tontti oli saatu hankittua oli talon rakentamisen aika. Heikki Uusitalo s. 1900 on kertonut useille henkilöille, että maalaistalo hankittiin Pusalta. Hän oli kotoaan Rantosesta katsonut, kun "hevosia oli paljon, kun kökällä taloa siirrettiin." Tämä tieto voi olla hyvinkin totta, olihan Heikki tuolloin n. 8-vuotias.
Noihin aikoihin oli nuorisoseuroissakin vaikeaa, kun sensuuri kielsi ohjelmanumeroissa kaiken, mikä vähänkin viittasi maan vapauteen. Varjostajia oli joka puolella ja jos puhuja kosketteli yhteiskunnan surkeita oloja oli seurauksena tutkimukset ja syyte. Ohjelmanumerot oli ennakolta luettava nimismiehelle. Nimismiehellä oli lista näytöskappaleista, joita ei saanut näytellä.
Pohjois-Pohjanmaan Nuorisoseurojen liiton vuosikatsaus v. 1912 kertoo Maliskylän ns:n toiminnasta: Jäseniä miehiä 34, naisia 26, johtokunnan kokouksia 7, kokous ja perheiltamia 7, muut iltamat ja juhlat 8, esitelmät ja puheet 5, näytelmiä 6, soittokunta 7. (joka tarkoittanee soittajien määrää)
Purppuri
Jo alkuaikojen toimintaan kuului Purppuri. Sitä käytettiin yleisesti hää- ja iltamatanssina. Purppuri on tullut Maliskylälle jo ennen nuorisoseuraa Alavetelistä, josta Pelon suku muutti Maliskylälle 1888. Ake Pelo kertoi Jaakko Halmetojalle 19.1.1983 mm. että hänen isänsä Vihtori oli ollut silloin 17-vuotias. Vihtori oli perheineen muuttanut Ylivieskaan Savelankylään Mustolan taloon vuosiksi 1915-1918. Siellä ollessa hän oli opettanut kyläläisille purppuria.
Sanna Ruuska on kertonut, että Matilda Pelo "Katajan Tilda" on opettanut hänelle purppuria. Nämä ovat varhaisimmat tiedot purppurista Maliskylällä. Tilda ja Ake Pelo ovat samaa sukua.
Ritva ja Heikki Rutanen kertoivat, että purppuri on tullut Suomeen venäläisten sotilaiden / upseereitten mukana jotka kävivät hankkimassa sotilasoppia Ranskasta.
Matti Nisula kertoo, että purppuri on peräisin Ranskan hoveista, josta se on Puolan ja Ruotsin kautta pohjanmaalle juurtunut. Tästä voidaan huomata, että kummassakin kertomuksessa alkuperämaa on Ranska, jossa tällainen tanssi tunnetaan.
Keski-Pohjanmaalla eri kylillä on erilaisia versioita purppurista joista on koottu Keski-Pohjanmaan purppuri.
Maliskylällä ei ole ollut suurta kiinnostusta Keski-Pohjanmaan purppuriin, vaan on haluttu arvostaa ja säilyttää omaa ja tanssia sitä.
Purppuria tanssittiin myös iltamissa. Sen tanssimiseen liittyi myös pientä kiusantekoa. Se saatettiin aloittaa tanssiajan alussa, jolloin vieraan kylän väki saattoi lähteä kotiin, joka ei osannut purppuria. Toinen tapa oli aloittaa purppuri vähän ennen loppua, jolla pyrittiin lisäämään tanssiaikaa, koska oletettiin, että poliisit ei keskeytä tanssia kesken. Tanssi kestää kahdeksalla parilla noin puoli tuntia. Kieltämättä tulee mieleen, että oliko fiksusti tehty vieraskyläisiä kohtaan.
Purppuria on käyty esittämässä mm. Pohjois-Pohjanmaan Maakuntajuhlilla Oulussa 1947. Siitä on tallessa kirjeenvaihtoa josta käy ilmi, että asuina olisi pitänyt olla kunkin säätyä kuvaava asu tai kansallispuku. Myöhemmin Niilo Kumpumäki, itse mukana olleena on kertonut, että ei ollut kumpaakaan, vain aivan tavalliset asut jotka sattui olemaan.
Kaksi kertaa on käyty esittämässä Kansainvälisillä Kaustisen Festivaaleilla. Kokkolassa vanhojen tanssien tapahtumassa v. 1970.
Purppuria esitettiin useissa kruunuhäissä ja tietenkin oman nuorisoseuran tilaisuuksissa.
Purppuri esitettiin myös Pirkko ja Eero Hernetkosken häissä vuonna 1971.
Purppuri on säilynyt Maliskylällä yli 100 vuotta. Välillä on ollut eri mittaisia taukoja, mutta aina se on uudelleen kaivettu esiin. Nykyisin se on myös tallennettuna videonauhalle.
Torvisoitto
Torvisoitto on kuulunut Maliskylälle jo toistasataa vuotta. Eemil Lunqvist muutti Lapualta Maliskylälle tuoden mukanaan raatari Janne Nylundin 1890. He toivat tullessaan torvisoiton Maliskylälle.
On kiistelty pitkään, kummassa soittokunta on ensin ollut, Maliskylällä vai Nivalassa. Siinä on sana sanaa vastaan, josta tuskin mitään rakentavaa saa aikaiseksi.
Voimahahmoja Maliskylän torvisoittokunnassa on ollut useita mm. Eemil Lunqvist, Janne Nylund, Juho Ojalehto, Janne Pelo, Kaarlo Pelo, Yrjö Koskela, Olavi Ojalehto ja Martti Nikkola.
Maliskylän torvisoittokunta on lähtenyt soittamaan kaikenlaisiin juhliin. On käyty soittamassa niin poliittisissa- kuin isänmaallisissa juhlissa. Monet hääsoitot ovat jääneet muistoihin, kuten myös hautajaissoitot.
Sota-ajan soittokunnista on myös kokemusta.
Janne ja Kaarlo Pelo Korsholmassa v. 1918, Olavi Ojalehto JR1 soittokunnassa Kannaksella , 1941-1944, Yrjö Koskela, Martti Nikkola, Juho Laitila ja Veikko Malila "Surman seitsikossa" (soittokunnan peitenimi). Kyseinen soittokunta perustettiin sota-aikana Nivalan ja Maliskylän soittokuntien soittajista.
"Surman seitsikkoa" perustettaessa lähetettiin Yrjö Koskela, Martti NIkkola ja Kauko Kivimäki kolmeksi vuorokaudeksi lomalle kotiseudulle kirjoittamaan nuotteja ja hakemaan torvet rintamalle.
Niin soitto jatkui myös sodan aikana rintamalla. Edellä kerrotusta lomamatkasta Alpo Koskela muistaa että, kun isä oli yllättäen tullut lomalle, vaikka oli vasta lähtenyt lomalta. Äidin lämmin vastaanotto oli jäänyt nuoren pojan mieleen.
Olavi Ojalehto on kirjoittanut sodan aikana huomattavan määrän nuotteja seitsikolle ja muutettuaan Maliskylälle sodan jälkeen, tuonut nuotit Maliskylän torvisoittokunnalle. Martti Nikkolalla ja Olavi Ojalehdolla on myös omia sävellyksiä.
Pisimpiä soittomatkoja ovat olleet Maaseudun nuortenliiton Oulun piirin kesäjuhlat Kuusamossa 1962. Kaustisen Festivaaleilla yhdistettynä soittokuntana 1973 johtajana Lauri Ojala.
Nuorisoseuran Maakuntajuhlilla soitto on kuulunu hyvin kiinteästi soittokunnan toimintaan. Muita soittokuntia ovat olleet Nivalan ja Toholammin torvisoittokunnat. Toholammin soittokunnan kanssa yhteistyö alkoi 1958. Toholammin soittokunnan kanssa harjoiteltiin yhteissoittoja vuoroin Maliskylällä ja Toholammin Lampin suojassa. Niiltä ajoilta on jäänyt mieleen nuottien vaihto ja vuosikymmeniä kestäneet henkilökohtaiset ystävyyssuhteet. Maliskylän nuorisoseuran 100 vuotis juhalan alkumarssina kuultu "Kevät on tullut" marssi on kopioitu Toholammin torvisoittokunnalta Pyhäjärven Maakuntajuhlilla 2.-3.7.1964, nuottiin muistiin merkitsi Urho Lehtiniemi.
Monenlaisten syiden summana Nivalan ja Maliskylän soittokuntien kokoonpano vaikeutui 1990-luvun alussa niin, ettei kumpikaan soittokunta pystynyt toimimaan yksin, vaan soittokunnat yhdistettiin Nivalan Puhallinorkesteriksi v. 1993.
Näytelmätoiminta
Näytelmätoiminta on kuulunut kautta aikain nuorisoseurojen toimintaan. Esimerkiksi vuonna 1920 esitettiin näytelmä "Jääkärin morsian", jossa esiintyivät muun muassa Hilja Kumpumäki, Kaarlo ja Matti Pelo. Toimintakertomuksista ilmenee, että vuosisadan alussa on vuosittain esitetty 5-7 näytöstä. Nuorisoseuralla on esitetty mm. näytelmiä Hopearisti, Kihlaus, Pääjohtajan sihteeri, Onnenlintu, Kevätmyrsky, Kulkurin valssi, Kallen kosinta, Tädin joululahja, Naisvihaaja, Liian viisas poika, Kirjavassa huoneessa, Kiia ja Joosepin kosinta.
Urheilu
Maliskylällä urheilu on kuulunut kiinteästi yhteen nuorisoseuran kanssa, koska samoja henkilöitä toimi kummassakin seurassa.
Yleisurheilun lisäksi Maliskylä on kuuluisa myös pesäpallossa.
Ennen ei ollut paljon vaihtoehtoja harrastuksiin, siksipä ne keskittyivät yleisurheiluun, hiihtoon ja pesäpalloon. Myöhemmin urheiluseurat ovat hoitaneet urheilupuolen ja nuorisoseura on keskittynyt muuhun toimintaan. Lukuisat kunniakirjat, maalaukset ja pokaalit kertovat urheiluharrastuksen laajuudesta Maliskylällä.
Sota-aika
Jatkosodan aikana toiminnassa on selkeä tauko toukokuusta 1941 - maaliskuuhun 1944, toiminnasta ei ole pöytäkirjamerkintöjä.
Maakuntajuhlat
Nuorisoseurojen kesäjuhlia alettiin nimittämään sodan aikana maakuntajuhliksi. Varsinaisesti maakuntajuhlien ja koko nuorisoseuraliikkeen nousukausi ajoittuu sota-ajan jälkeiseen ajanjaksoon. Suojeluskunta ja Lotta-järjestöjen toiminnan kieltäminen vapautti uutta voimaan toimintaan. Toimintaan tuli mukaan suuret ikäluokat.
Juhlien ohjelmaan kuului kiinteästi nais- ja miesvoimistelu, kansantanhut ja urheilukilpailut. Vähitellen ohjelmasta jäi pois urheilukilpailut, sekä mies- ja naisvoimistelu. Pisimpään oli massa esiintymisiä kansantanhuissa. Suomen nuorisoliitossa laadittiin seuraavan kesän tanhuohjelma, johon ohjaajat kouluttautuivat. Ohjaajat kiersivät nuorisoseuroissa pitäen liikuntakursseja, jossa opeteltiin kesän tanhuohjelma.Vuonna 1965-66 oli 7 aluetyöneuvojaa kenttätyössä. Kevät harjoiteltiin seuroissa ja kesällä oli yhteisesityksien vuoro maakuntajuhlilla.
Suomen nuorisoliitolla oli myös valtakunnallisia Suvipäiviä. Niitä oli mm. Lahdessa 1962, Oulussa 1967, Jyväskylässä kulttuuri- ja tanhupäivät 1968, Tampereella 1967 joissa oli seuraltamme edustajat.
Maliskylän nuorisoseura järjesti Keski-Pohjanmaan nuorisoseuran maakunnalliset tanhuohjaajakurssit vuonna 1962, ohjaajana toimi Eira Salokangas. Vuoden 1963 maakuntajuhlilla Lohtajalla Malis- ja Ruuskankylän yhdistetty tanhujoukkue esitti erikoistanhuja.
Vähitellen ohjelmasta jäi pois urheilukilpailut. Mies- ja naisvoimistelu oli mukana vuoden 1963 Lohtajan maakuntajuhlilla. Vuonna 1964 Pyhäjärvellä pidetyillä maakuntajuhlilla oli 320 tanhuajaa. Tanhutoiminta hiipui vuosikymmenen lopussa nopeasti, tilalle tuli Kaustisen Kansainväliset festivaalit v. 1968.
Liikuntakurssit olivat hyvin mielenkiintoisia ja niistä on jäänyt monelle hyvät muistot. Siihen aikaan ei ole ollut autoja kenelläkään vaan kursseille tultiin ja lähdettiin jalan. Moni poika saattoi kysyä uskaltaako joku tyttö mennä yksin kotiin. Jos ei uskaltanut, pojat saattoivat auttaa. Usea tällainen saattomatka oli alku monen parin avioliitolle, joka jatkuu edelleen.
Uuden Liittolan rakentaminen
Vanha Liittola oli käynyt huonokuntoiseksi ja kun vuokra-aika alkoi umpeutua, aloitettiin urheilukentän ja uuden toimitalon suunnittelu.
Vuonna 1945 ostettiin valtiolta 1,68 ha suuruinen tontti. Tuolloin yhdistys rekisteröityi, sillä huomattiin että Maliskylän nuorisoseuraa ei oltu merkitty yhdistysrekisteriin. Oli toimittu ilman rekisteröintiä vaikka kehotus siihen tuli jo vuonna 1907.
Heikki Kumpusalo kertoo Nivala lehdessä 23. elokuuta 1956 Maliskylän uuden Liittolan vaiheista mm.:
Maa-alueessa, jonka Nuorisoseura, Raittiusyhdistus Alku ja Maliskylän MMS olivat ostaneet urheilukenttämaaksi oli erittäin sopiva paikka myös talon tontiksi.
Urheilukentän valmistuttua v. 1949 alkoi vähitellen kypsyä ajatus talohankkeen toteuttamisesta.
Asetettiin toimikunta, joka hankki piirrustukset ja ryhtyi hankkimaan rakennustarvikkeita. Varojen hankkimiseksi kerättiin kylältä naisten, miesten, tyttöjen, poikien ja hevosten työpäiviä, sekä käsitöitä, joita myytiin huutokaupalla. Sama keräys toistui vielä kahtena vuotena. Kerättiin ja ostettiin rakennustarvikkeita niin, että kesällä 1952 kaivettiin perustukset. Työ suoritettiin talkoilla. Samana syksynä sali ja näyttämö, jotka tehtiin kokonaan uudesta, saatiin harjapäälle.
Toiminta jo osittain valmistuneessa uudessa Liittolassa alkoi syksyllä 1954.
Vanha Liittola, josta suunniteltiin ravintola, pukusuoja, keittiö ja vahtimestarin huoneet siirrettiin uudelle paikalle, jossa se on liittynyt rakennelmaan hyvin onnistuneesti.
Uutta Liittolaa on rakennettu kylän yhteisin voimin, on tehty paljon talkoilla, joskin suurin vastuu on jäänyt rakentaville seuroille.
Toiminta Liittolassa näiden lähes parin vuoden aikana on ollut erittäin vilkasta. On harjoiteltu ja esitetty näytelmiä, tanhuja, voimistelua, soittoa, laulua, leikkejä jne. Vanhempi väki on kokoontunut MMS:n kokouksiin, kasvinsuojeluja karjaväen luennoille , joten tällainen yhteinen Liittola on palvellut ja tarjonnut suojaa monille hyville ja kehittäville harrastuksille, sekä nyt talon valmistuttua kykenee sitä entistä paremmin ja täydellisemmin tarjoamaan.
Urheilukenttä ja talo on yhdistelmä kylämme keskustassa jota varmaan jokainen niitä rakentamassa ollut katselee tyytyväisin mielin ja näin kun valmistaudumme Liittolan vihkiäisjuhlaan, tunnemme todellista juhlamieltä, johon kylämme näitten monien ja vaiherikkaitten rakennusvuosien jälkeen on aihetta. H.K (Heikki Kumpusalo)
Uuden Liittolan vihkiäiset 26.8.1956
Juhlan aattoiltana 25.8. Maliskylän MS:n näyttelijät esittivät näytelmän Hopearisti.
Seuraavana päivänä vietettiin uuden Liittolan vihkiäisiä. Vihkiäisten musiikista vastasi Maliskylän torvisoittokunta ja Maliskylän sekakuoro, kansanedustaja Yrjö Hautala piti tervehdyspuheen, Anni Räisänen lausui juhlarunon, Heikki Kumpusalo esitti Liittolan historiikin, kansanedustaja Kerttu Saalasti piti juhlapuheen ja nuorisoseuran tanhuryhmä esiintyi.
Vihkiäisjuhlassa vihittiin seuran lippu.
Keskipohjanmaan nuorisoseura, naapuriseurat ja muut yhteisöt toivat tervehdyksensä juhlaan.
Iltajuhlassa esitettiin Aleksis Kiven Kihlaus.
Juhlien jälkeen 28.8.1956 kokoontuivat Liittolan johtokunnat keskustelemaan lainan ottamisesta seuralle ja "setvimään äskeisten juhlien menoja ja tuloja" Arki palasi nopeasti juhlan jälkeen.
Usein tulee ihmetelleeksi mikä saa jotkin jäsenet toimimaan niin aktiivisesti ja pitkään seuran hyväksi. Tässä on yksi vastaus: Tekee riittävän ison velkakirjan seuran nimiin ja kirjoittaa oman nimen alle. Velkakirjan allekirjoittajat ovat Aira Kumpusalo, Alpo Koskela, Aila Huikari ja Martti Kumpula.
Uuden talon myötä alkoi vilkas toimintakausi seuralla. Harjoiteltiin näytelmiä, purppuria, tanhuttiin, laulettiin ja pidettiin hauskaa.
Niinpä Pohjola-yhtymän laina päätettiin maksaa pois v. 1964
1960-luvun lopulla alkoi taantuma toiminnassa, johon ei löytynyt vastavoimia seuroissa. Yhteiskuntarakenteiden voimakas muutos, maasta muutto, muutto asutuskeskuksiin, tanssilavakulttuuri, televisio ja muiden harrastusten lisääntynyt tarjonta vei pohjaa vapaaehtoiselta työltä. Taloudellinen kasvu aiheutti muutoksia myös asenteissa, ei tarvinnut tehdä vastapalvelusta "pääsylipun lunastamiseen."
Näissä muuttuneissa olosuhteissa Keskusseuran toimesta käynnistettiin nuorisoklubi toiminta 1965. Kokoontumisen tarkoituksena oli viihde- ja huvitoiminnan jalostaminen nuorten omatoimisella työllä. Maliskylän nuorisoseuralla pidettiin tällainen tilaisuus 30.3.1968. Tentittävänä oli Opetusneuvos Kerttu Saalasti. Klubitoiminta päättyi 1971 vetäjien puutteeseen.
Yksi toimintamuoto oli perinteen tallentaminen Kruunuhäiden muodossa. Ensin oli ns. "leikkihäitä", joissa ei ollut aitoa hääparia. Tällaisia järjestettiin vuosina 1964-1969.
Nivalassa Kruunuhäät pidettiin 3.-4.8.1968. Häihin osallistuttiin runsain joukoin mm. purppurilla. Oikeita Kruunuhäitä joissa vihittiin oikea pari, pidettiin 1973-1978.
Liittolan kunnossapito vaatii myös jatkuvaa kunnostusta.
Taloon laitettiin uusi huopakatto 1965
Ulkomaalaus suoritettiin 1968
Uusi sisäänkäynti ja sosiaaliset tilat, vesijohto ja sähkölämmitys rakennettiin 1983
Sisäremontti tehtiin 1989-1990
Viimeisin huomattavampi korjaus oli salin ja eteisen lattian uusiminen 2006
Viime vuosina nuorisoseuralaiset ovat panostaneet toimitilojen kunnossa pitämiseen. Liittolassa pidetään vuosittain 3-4 suurempaa tapahtumaa, joista mainittakoon mm. perinteinen pääsiäiskokko ja ohjelmalliset pikkujouluiltamat.
Liittolaa vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin, kuten häihin ja syntymäpäiväjuhlien viettoon.
"Viestikapulan" antaminen seuraaville sukupolville on haastavaa, koska olisi löydettävä nuorisoa kiinnostavia toimintamuotoja. Yhä kiireisempi elämänrytmi ja
vähenevät massat edellyttävät uusia haasteita, että kasvaisi hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia.
Maria Alhovaara (o.s. Alfthan)
Osa lukuisista kunniakirjoista Liittolan seinällä