Liittolan oma kissa Liittoska
Liittoskan jännittävä päivä
Venyttelin tassujani korkealle ilmaan ja haukottelin. On kuin olisi talviunilta herännyt kun auringonsäteet paistoivat Liittolan ikkunasta silmiini. Tovin venyteltyäni kuulin alakerrasta puheen porinaa ja naurua. Uteliaisuuteni heräsi, keitähän siellä on? Hiippailin lähemmäs ja näin ravintolasalissa joukon naisia. Osalla naisista oli kutimet kädessä ja kahvitkin oli tarjolla monenlaisten herkkujen kera. Silakoita en kyllä nähnyt tarjolla ja siitä vähän hämmästyin. Päätin rohkeasti kurkistaa sisään ja oitis salissa huomattiin minut. Naiset kutsuivat minut iloisesti liittymään joukkoonsa, taisivat olla oikein kissaihmisiä. Pian minulle selvisi, että he olivat porina-/mummukerholaisia ja kokoontuvat Liittolassa kahden viikon välein. Tällä kertaa mummuilla oli teemana viltin teko, johon sai jokainen halukas kutoa neliöitä, joista he sitten kasaavat lämpöisen viltin. Sen päällä kun saisikin lepäillä, olisi makoisat kissanunet! Minäkin sain opetella kutomista Hanna-tädin opissa ja osaan nyt tehdä jo silmukoita. Ihan helppoa se ei ole ja lankakerät kiinnostivatkin minua enemmän kun neulominen, niillä kun on niin mukava leikkiä. Kahviakin minulle tarjottiin, mutta kun en sitä ole tottunut juomaan niin sain hörpätä maitoa, suurta herkkuani.
Kuulin kuinka mummut juttelivat hiihtokisoista ja siitä, että siellä on sarjat kaikenikäisille lapsille, jokaiselle joka suksilla pysyy. Kisat ovat Kivelän ladulla, johon on matkaa vain vajaa kilometri Liittolasta. He kertoivat, että minä kuulemma saan kunnian jakaa palkinnot kaikille kisaan osallistuneille lapsille. Kuulostaa jännittävältä! Pitäisiköhän minunkin osallistua hiihtoon, olisikohan siellä sarja myös meille kissoille? Mummokerho alkoi pakata tavaroitaan ja tapaaminen oli tältä kertaa tullut päätökseen. Päivää oli vielä kuitenkin kovasti jäljellä, joten päätin lähteä ulos ja harjoittelemaan, jospa löytäisin sukset ja sauvat jostain.
Matkalla kohti Kivelän latua hämmästyin näkemästäni. Näky oli uskomattomampi kuin haaveunissani näkemäni silakkasaari! Näin korkean valkoisen tornin, kuuraketin, vanhan tykin, ulkoavaruudesta laskeutuneen ufon ja vaikka mitä ihmeellistä pellolla, aivan kotikulmillani! Pakkohan tuolla oli käydä katsomassa, että mikäs kumma tämä paikka onkaan.
Voi miten valtavan korkea torni olikaan portiksi rakennettu, siinä ei ole saanut päätä huimata rakennellessa. Jäi kyllä tällainen kaltaiseni maatiaiskissa pieneksi sen rinnalla.
Varovasti lähdin tutkimaan aluetta tarkemmin. Ensitöikseni ajelin moottoripyörällä, jossa oli pyöreä ohjaustanko. Tällaisia moottoripyöriä olen kuullut käytettävän kalatoreilla. Tällähän olisikin mukava ajella Malisjoen kalasaaliit kesäisin Liittolaan. Aikani ajeltuani jatkoin tutkimustani ja hämmästyin. Kaikkea sitä näkeekin, laiva on uponnut keskelle peltoa! On täytynyt olla todella kova tulva joka sen on näin kauas mereltä kuljettanut. Laiva oli nimetty Titaniciksi ja sen kannella on pariskunta. MInä päätin ottaa heistä mallia ja antaa tuulen tuivertaa samalla kun kuvittelin itseni maailman suurille kalamerille. Sitten tulikin jo kiire auttelemaan autonkorjauksessa jumiin jääneitä työmiehiä. Aikani yritin ja aloin ymmärtää että ei tämä kaikki ihan totta ole, vaan nämähän ovatkin nukkeja. Tutkin autoa ja ymmärsin, ettei siitä kyllä taitaisi enää toimivaa saada. Selvisikin, että auto on Nivalan ensimmäinen. Sen täytyy olla monta kissanelämää iäkkäämpi kuin minä.
Tutkailin ympärilleni tarkemmin ja minulle valkeni että tämä paikka on Crazyland ja kaikki näkemäni kummallisuudet ovat Pasi Keskisarjan tekemiä taidetöitä. Onneksi huomasin tämän, koska muuten olisin kyllä pinkaissut pakoon huomatessani koiran tarttuneen tikkaita pakenevaa kultavarasta lahkeesta kiinni. Crazylandista lähtiessäni olisin poikennut kioskissa hörppäämässä kermaryypyn, mutta sepä olikin vielä kiinni. Uusi kioski näytti olevan vielä hieman kesken ja avautuu kevään aikana. Täytyy silloin poiketa uudelleen kun näin läheltä Liittolaa tällainen paikka löytyi.
Nyt minulla alkoi olla jo kiire hiihtotreeneihin ennen pimeän tuloa. Jätin Crazylandin taakseni ja ketterin kissanaskelin juoksin parisataa metriä eteenpäin. Pian olinkin jo Kivelässä. Vaan eihän minulla ole niitä suksia! Istahdin tuumaamaan että mitäs nyt tekisin, tulinko tänne nyt aivan turhaan? Pian paikalle saapui kuitenkin hiihtäjä. Hän pysähtyi luokseni ja ihmetteli, miksi olin alakuloisen näköinen. Kerroin hänelle huoleni, halusin opetella hiihtämään jotta voisin osallistua pian järjestettäviin hiihtokisoihin. Hän kertoi, ettei ollut koskaan ennen nähnyt kissan hiihtävän ja halusi lainata minulle omia suksiaan. No, enpä ollut minäkään ennen nähnyt kissan hiihtävän, enhän ollut lajia itsekään kokeillut. Nyt oli aika testata kuinka hiihto sujuu. Heti alkuun selvisi että pitäisi olla sellaiset kummalliset kengät, kuulemma nimeltään monot, ja tassunikin oli ihan liian leveä latu-uralle, eli en saanut suksia kiinni tassuihini enkä päässyt uralle. Mutta kun on hiihtämään lähdetty niin päätin koittaa silti. Sain kun sainkin sukset pysymään tassujeni alla ja otin muutaman liu`un eteenpäin. Samantien tulinkin jo lähes saman matkan taaksepäin. Tämähän ei ollutkaan kovin helppoa, mutta mukavaa kylläkin. Aloin epäillä että taidan osallistua vain siihen palkintojenjakoon ja jatkan harjoittelua vielä ennen kun osallistun kilpailuun, ehkä harjoittelen kovasti ensi talven jos saisin jostain vaikka ikiomat sukset.
Illalla Liittolan vintillä lämpöisessä pedissäni mietin, kuinka tänäänkin kannatti lähteä retkelle, näin ja koin vaikka ja mitä hurjaa. On tämä kylä kyllä pienelle kissalle jännittävä paikka asua!
Talvisin terveisin, Liittoska.
---
Kissanristiäiset
Liittoska - se on minun nimeni nyt. Sain sen kissanristiäisissä lauantaina 11.4 Maliskylän Liittolan kokkoillassa. Olin nukkumassa hetekallani kun huivipäiset trullit tulivat herättelemään minua kesken makoisten unieni. Olinhan vallan unohtanut että se suuri päivä olikin juuri silloin.
Trullit laittoivat minut kauniiksi: harjasivat ja pesivät ja laittoivat värikkään huivin kaulaani juhlapäivän kunniaksi. Jännityksellä kuuntelin kun Kumpulan Maija, nimen antaja, saapui näyttämölle ja lausui runollaan juhlavasti
Tuli katti kaupungista
viirusilmä Viipurista.
Latki vellin lautaselta
söi vellin kupistakin
Näin asumaan hän asettui
Maliskylän Liittolaan.
Maskotiksi somaksi
kaikkien iki omaksi
Minä kattia ajelin
nimeäkin kyselin.
Käsin kolkutella ovia
katsella omaa kotia
Täällä koti sulla olkoon
Liittoskaksi nimi tulkoon
Ystäviksi näin me tullaan
nyt kaikki huutaa hurraa hurraa!
Maija kopsautti kauhalla päähäni julistaessaan nimen Liittoska! Minusta se on kaunis nimi, paras nimi mitä Liittolassa asuvalla kissalla voi olla. Kiitos nimen keksijälle! Ehdotuksia nimekseni tuli lähes 200 kappaletta, joista kyseinen valikoitui minulle sopivimmaksi.
Nimenvalitsijaraati joutui arpomaan palkittavan henkilön, koska nimeäni oli ehdotettu kaksin kappalein. Kummini, nimenkeksijäni, Leila Parkkila sai muistoksi kissan ristiäisistä puisen kissan. Kiitos teille kaikille sadoille ihmisille, jotka olitte mukana suuressa ikimuistoisessa päivässäni.
Terveisin Liittoska
---
Miau!
Terveisiä Liittolasta.
Olen viettänyt täällä mukavia kissanpäiviä ja aikakin kuluu niin nopeasti, etten ole ehtinyt kynään tarttua kertoakseni teille kuulumisia.
Olen koittanut rohkaista mieleni ja osallistua kaikkiin tapahtumiin joita täällä on järjestetty. Lapset ovat tuoneet minulle omia pehmokissojaan näytille. Ensin kummastelin näitä kissoja ja arvelin jo niiden olevan todella laiskoja olentoja kun eivät puhu eivätkä liioin häntiään heiluttele, mutta onnekseni oivalsin pian että ne olivatkin vain kankaasta tehtyjä lasten leluja.
Hauskaa on ollut ja mukava tavata aina uusia ihmisiä. Osa teistä on tietysti tullut minulle jo tutuksikin kun on jo useammin tavattu. Kävin kerran eräissä häissäkin leikkimässä hääväen kanssa. Mietin siellä, että olisihan se hauskaa jos me kissatkin vietettäisiin häitä; menisimme naimisiin ja pitäisimme isot juhlat. Minun häissä tarjottaisiin silakoita ja maitoa kristallikupeista, sekä tietysti leikittäisiin koko ilta.
Kesä meni nopeasti kun täällä hääri niin paljon ihmisiä, olivat kuulemma talkoolaisia. Aluksi kyllä kauhistelin heidän touhujaan kun kantoivat hetekani pois näyttämöltä. Tuumin, että jokohan tässä tuli muutto eteen, mutta kuitenkin jäin seuraamaan tapahtumia, näyttämö saikin uuden maalin lattiaan ja seiniin ja mikä tärkeintä, hetekanikin sain onneksi takaisin. Näyttämön allakin kolisteltiin useampana päivänä, kun sinne kylän miehet valoivat uuden lattian ja korjailivat rakenteita, kun siellä olivat pudonneet eristeet alas. Ahkeraa väkeä täytyy myöntää. Ravintolan puolellakin talkoolaiset touhusivat useana päivänä. Sinne he hioivat uuden lattian ja lakkasivatkin sen. Kovaa meluahan siitä hiomakoneesta lähti, mutta sainpahan istua ongella niinä päivinä kaikessa rauhassa. Ravintolan seinätkin saivat uuden maalin. Kelpaa täällä nyt asustaa!
Eräänä päivänä kuulin että Nivala mieslaulajat ovat tulossa Liittolaan. Minä jo kovasti odottelin heidän kuorolauluaan kun he kasasivat telineitä ulkona. Arvelin, että tekevät jonkinlaisen esiintymislavan. Mutta eivät he laulaneetkaan vaan ottivat pensselit ja maalit käteensä niin Liittola sai uuden värin ulkoseiniin.
Kuulinpa sellaistakin juttua että joulu on jo ovella. Olen koittanut käydä kurkkimassa joka ovelta joulua, mutta eipä ole näkynyt Liittolan ovella, vielä ainakaan. No, mutta jotenkin tähän jouluun liittyy myös perinteinen Liittolan pikkujoulu ja siitä olen ymmärtänyt että siellä tehdään kaikkea kivaa. Täällä on puhuttu jo näytelmistä ja minunkin nimi on mainittu, joten taidan päästä näihin juhliin mukaan. Tanssitkin kuulemma pidetään samana iltana. Aikoivat laittaa lehteen ilmoituksen jotta tiedätte tulla oikeana päivänä eikä tarvitse joka ilta käydä katsomassa, että milloin täällä pidetään ne pikkujoulut.
Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Taidanpa oikaista itseni hetekalleni ja ottaa pienet päiväunet, kuten meillä kissoilla on tapana.
Toivottavasti tavataan taas pian!
---
Terveisiä uudesta kodistani
Hei kaikille!
Minun tarinani on pitkä, eikä mikään lehti ole halunnut sitä alkaa julkaisemaan juuri sen pituuden vuoksi, joten koitan kertoa nyt itse vain tästä päivästä ja muutamasta edellisestä.
Oli kaunis päivä vuonna... hups... taas meinasin aloittaa syntymäpäivästä, siitä kun olisi niin mukava kertoa ja tietysti siitä kuinka pienenä tyttönä kuljin ympäri maailmaa, tietäisittepä kuinka mukavia muistoja minulla on.
No, mutta palataanpas viime päivien tapahtumiin. Olin kulkemassa ajatuksissani pitkin Maliskyläntietä kun näin suuren ja ihastuttavan talon. Varovasti kuljin sitä kohti kun en tiennyt onko talossa asukkaita kotona. Hetken kierreltyäni huomasin, ettei talossa asu ketään, ikkunassa oli vain jotain yhteystietoja ja vuokraushintoja. Kiertelin taloa ja ihastelin, samalla jo päätin että jään tänne vähän pidemmäksi aikaa.
Välillä täällä käy joitain ihmisiä, ja olenkin alkanut jo tutustua heihin. Näyttää jopa siltä että saan jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Kaikki tuntuvat hullaantuneen minuun, kuinkas muutenkaan... Olenhan minä maailmaa nähnyt ja osaan keskustella ihmisten kanssa.
Puhetaito on muuten pitkän harjoittelun tulos, mutta opiskelettehan te ihmisetkin vuosia mm. englantia. Kirjoittamaankin opettelin eräällä mökillä Lapissa kun pakkanen paukkui ja lunta pyrytti niin että aikani kuluksi päätin opetella jotain hyödyllistä.
Eilen kuulin kun ihmiset täällä puhuivat että he haluaisivat antaa minulle nimen. Kauhukseni huomasin, ettei minulla oikeasti olekaan nimeä, minua on aina vaan kutsuttu kissaksi. Sydän onnesta pamppaillen hiivin ihmisten luokse ja kerroin kuinka paljon toivoisin viimeinkin saavani nimen jolla minua voisi kutsua ja josta voisin olla ylpeä. Siitähän keskustelu syntyi... paljon sanoja ja puhetta ja höpinää... lopulta he päättivät pitää minulle ristiäiset, siis MINULLE OIKEAT RISTIÄISET. Olin onnesta sanaton, kuuntelin vain kuinka he suunnittelivat kissan ristiäisiä.
Hieman minua ihmetyttää kaikenmaailman kissanristiäiset, joista olen useinkin ohimennen kuullut. Jäänköhän minä jostain paitsi jos minut ristitään yksin? Missäkähän ne kaiken maailman kissan ristiäiset edes pidetään? Onkohan ne Amerikassa asti kun siitäkin niin paljon puhutaan? Milläs minä sinne edes lähtisin? Ehkä kuitenkin omat, siis ikiomat ristiäiset kuulostavat kuitenkin paremmalta. Haluankin nyt kertoa heti teille kaikille että minulle annetaan nimi kissanristiäisissä Liittolassa pääsiäiskokko tapahtumassa. Asiat tietysti tärkeysjärjestyksessä... ensin minulle nimi ja sitten sytytetään kokko. Nimen valinta tuntuu tuottavan hirveästi päänvaivaa, en millään osaa keksiä itselleni sopivaa nimeä.
Toivoisinkin että te kaikki osallistuisitte nimeni valintaan.
